Kysymys, jota pohdin usein. Olen ilmeisesti jossain vaiheessa hyväksynyt sen tosiasian, että elämää on mahdotonta suunnitella kokonaan valmiiksi. Kaikki on kuitenkin mennyt liian hyvin suunnitelmieni mukaan. Tai sitten ainoastaan kuvittelen niin. Ehkä tavoitteiden saavuttaminen on ollut kaiken aikaa helpompaa, kun olen vähätellyt kykyjäni muiden kuullen. Itselleni en ole sen sijaan koskaan myöntänyt, etten kykenisi johonkin tiettyyn asiaan. Totta helvetissä kykenen, jos vain haluan.

Muistan kerran, kun joku sanoi minulle peruskouluaikoihin jotain tämänkaltaista: "Miks sun pitää yrittää olla aina niin täydellinen, joka asiassa parempi kuin muut?". Tuolloin hyökkäsin kysyjää vasten kasvoja. Kielsin kokonaan taipumukseni pikkutarkkaan nipottamiseen ja asioiden vatvomiseen. Pyrin kai tiedostamattani olemaan vähemmän täydellinen. Luulin, että olen päässyt iän myötä perfektionistisesta taipumuksestani eroon, mutta olen ilmeisesti vain oppinut helpommin ymmärtämään, miten pääsen tavoitteeseeni mahdollisimman nopeasti, varmasti ja vähällä työllä.

En ole mielestäni itsekeskeinen. En vaadi muilta yhtä paljon kuin itseltäni. Joskus vain ihmettelen, miksi ihmisillä ei ole halua tehdä asioita yksinkertaisesti paremmin, kun he kerran kykenisivät siihen. Itse lähden kaikkeen mahdolliseen mukaan aina kaikki-tai-ei-mitään -periaatteella. Joko teen asiat kerralla kunnolla tai sitten väkerrän jotain sinne päin. Kun keskityn johonkin asiaan, pyrin tekemään kaikki mahdollisimman hyvin. Jos juuri tulostamassani kymmensivuisessa tekstissä on yksi pilkkuvirhe, tulostan koko asiakirjan uudelleen sen sijaan, että lisäisin pilkun vaikkapa mustalla tussilla. Sen sijaan kirjoittaessani blogia, minulle on yksi ja sama, kiinnittääkö joku huomioita alkeellisiin kirjoitusvirheisiini.

Ehkä pyrkiminen täydellisyyteen on jonkinlainen keino hallita stressiä. On helppoa olla huolehtimatta koko viikko tentin perään, kun voi kantaa vielä enemmän huolta siitä, ettei paino nouse tai ettei jalkalistojen päällä ole pölyä. Aina kaiken ei tarvitse olla kuitenkaan aivan täydellisesti; riittää, kun asiat ovat paremmin kuin jollain tuttavallani.