Tuntuu, etten ole tehnyt tänään muuta kuin syönyt. Aamupalaksi söin kaksi sämpylää ja join kupin kahvia. Join päiväkahvit puolenpäivän aikoihin, ja noin kahden maissa join toisen kupposen jäätelöannoksen kanssa. Päivälliseksi söin neljöä perunaa ja oikein rasvaisen pihvin ruisleivän kanssa, join lasin maitoa. Ja ai niin... salaattia.

Nyt on sellainen olo, että minun on odoteltava nälkää ennen kun voin hyvällä omalla tunnolla käydä puntarilla. Viikonlopun saldo on taatusti ainakin +1 kg. Seuraava viikko tulee olemaan melko raskas. Tuntuu, että olen jäänyt yhteen ja samaan tilanteeseen. Painoni heittelee viikkokausia suuntaan ja toiseen. Mitään kehitystä laihduttamisen saralla ei ole havaittavissa.

Koskaan en ole oksentanut tahallani ruokaa pois. En usko myöskään sairastavani anoreksiaa. Sen sijaan myönnän olevani hysteerisen tarkka siitä, että syön mahdollisimman terveellisesti. Tai helvetti, onko asia enää noinkaan? Tällä hetkellä päätarkoitus tuntuu olevan, että laihtuisin. Olen vain loputtoman kaukana tavoitteestani. En halua missään tapauksessa luurangonlaihaksi, mutta olen joutunut toteamaan, että ainoa keino päästä eroon inhottavista jenkkakahvoista ja roikkuvasta mahasta on tiukka treeni ja ennen kaikkea painon pudottaminen. Viime viikolla treenaaminen jäi kokonaan. Huono omatunto on helppo kuitata pitämällä tiukempaa linjaa syömisen suhteen. Nyt viikonlopun aikana syöminenkin on epäonnistunut totaalisesti.

Olen siis tilanteessa, jossa tajuan, että minun olisi pakko syödä terveellisesti ja riittävästi, mutta kun tuloksia ei näytä syntyvän. Myönnän senkin, että odotan tuloksia liian nopeasti. Ne kilot, jotka ovat kasaantuneet pitkän ajan kuluessa, tuskin lähtevät heti kokonaan pois nopealla kuurilla. On vain niin turhauttavaa muistella aikoja, jolloin olin vielä langanlaiha, eikä painon kanssa ollut minkäänlaisia ongelmia. Katselen usein kateellisena tunnettujen henkilöiden hienoja vartaloita ja suren, miksen itse tule koskaan näyttämään sellaiselta. Sitten palaan todellisuuteen ja yritän ymmärtää, että olen tavallinen ihminen enkä saavuta koskaan mitään sellaista. Voin vain päästä lähemmäksi sellaista tulosta.

Tuntuu toivottomalta olla kaikinpuolin hyvässä kunnossa. Toisaalta pitäisi olla todella laiha, jotta rasvaprosentti olisi alhainen, ja vatsa olisi kireä, mutta toisaalta taas pitäisi olla hyvä lihaskunto ja hieman lihasmassaa, jotta alhaisen rasvaprosentin tuomat tulokset voisivat näkyä. Samalla haluaisin olla hyvä myös monessa muussa asiassa. Pitäisi tarkkailla sitä, että opinnot sujuvat kiitettävästi ja sosiaalinen elämä on kunnossa. Pitäisi panostaa olemaan hyvä ja suosittu ihminen sekä rakentamaan laajaa ystäväverkostoa, jossa voisi tuoda itseään esille riittävällä tasolla. Kun mietin tuota kaikkea, niin painonhallinta karkaa. En koskaan pysty enää olemaan sitä, mitä joskus olin. Ihoni on kaukana täydellisestä ja rasvaa on väärissä paikoissa. Samalla pitäisi olla mahdollisimman normaali ja näyttää terveeltä ja kauniilta. Olen niin kateellinen ihmisille, joiden elämä on kaikinpuolin täydellistä, mutta jotka osaavat hoitaa myös itsensä ja kroppansa täydelliseen kuntoon. Minulta se vaatii nykyään jatkuvaa tarkkailua.