Olen jo joskus aiemmin pohtinut vanhaa sanontaa "Ken kuuseen kurkottaa, hän katajaan kapsahtaa". Noh... Sehän on tietenkin vain puoliksi totta. Ylhäältä voi tulla alas ja rytinällä, mutta jos pyrkii jatkuvasti katajaan, niin siellä sitä sitten parhaimmillaan ollaankin.

Tällä hetkellä laihdutus on jäänyt hieman taka-alalle, mikä on toisaalta positiivinen asia. Pitäisi pyrkiä vain pitämään nykyinen olemus yllä. Painonhallinnan sijasta olen keskittynyt järjestelemään kaikkia asioita elämässäni. Tuntuu lohdulliselta, kun kaikki on erinomaisessa järjestyksessä. Olen ottanut asenteeksi, että vähän päivässä on paljon viikossa. Olen järjestellyt kaappeja ja laatikoita. Kaikki tuntuukin olevan jo lähes täydellistä. Tietokoneen työpöydän kansiot ovat hyvässä järjestyksessä, samoin opiskelutarvikkeet ja mapit hyllyssä. Ensi viikon projektina on silittää ja viikata vaatekaappien sisältö uudelleen ja mahdollisesti pestä vaatteita, mikäli niihin on tullut hieman tunkkainen tuoksu. Lisäksi eteisen laatikkoihin on kertynyt kaikkea turhaa, takit ovat huonosti naulassa jne. Tämä järjesteleminen ei lopu ikinä. Kun jostain toisesta päästä on aloittanut järjestelyn, niin toinen pää on jo rempallaan.

Tekisi mieli saada asunnosta jotenkin täydellinen, mutta se tuntuu jotenkin vaikealta, varsinkin kun rahatilanne ei ole mikään maailman parhain. Toisaalta on siis todella eptäydellistä, kun en viitsi nähdä sen verran vaivaa, että tienaisin lisää rahaa, jotta voisin tehdä asunnossani uudistuksia. Niitä tarvittaisiin.